Kun tyttö missikisoihin lähti

missi

Hain itseasiassa Miss Suomeksi jo 18-vuotiaana, kun en tiennyt mitä lukion jälkeen tekisin. Olin anorektisen laiha ja ihan hukassa, joten luojan kiitos minua ei silloin valittu. Nyt neljän vuoden jälkeen päätin hakea uudestaan kokeilumielessä ja pääsin 50 parhaan tytön casting-tilaisuuteen.

Kokemus oli enemmän kuin mielenkiintoinen, koska kasvoin yhdessä yössä henkisesti ainakin kymmenen vuotta. Lähdetään kuitenkin lähestymään lyhyttä missiuraani kronologisesti. Hakemuskuvat otin viime tipassa baari-illan jälkeisenä aamuna. Yöunet olivat jääneet 2,5 tuntiin ja olo oli sekä paha että semi turvonnut.

Sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen, kun parin päivän jälkeen tuli kutsu castingiin. Juoksin tuhatta sataa Stockkalle ostamaan detox-kuurin ja hampaidenvalkaisu setin. En ollut valmistautunut olemaan Sara Chafakmaisessa kunnossa muutaman päivän varoitusajalla! Sitten piti valmistella lyhyt esittelypuhe. Miksi juuri minusta Miss Suomi? Tähän tarvittiin tietenkin missimammani tukea, onhan äiti ollut Miss Viking Line finalisti ja jotain muuta joskus 70-luvulla. Tehtiin helvetin hieno A-nelosen pituinen puhe arvoisani ja tavoitteistani, jonka opettelin sanasta sanaan ulkoa. Sanoin jo ennen castingiä äidille, etten pääse jatkoon mittojeni vuoksi. Olen liian reitevä ja persevä. Siihen äitini tokaisi; ’’No sitten mietit, että vitut, pitäkää kruununne, mä lähen Pariisiin’’.

Olin yllättävän rentona casting aamuna, koska ajattelin, ettei nyt ole mitään menetettävää. Itseasiassa oli paljonkin eli menetettävänä koko oma persoonani. Enhän Miss Suomena voi olla tällainen sekopää höystettynä huonolla huumorilla ja tyhmillä jutuilla. En voisi laulaa kissan palleista tai Sebastian Ahosta snäpissä. Minun tulisi olla joka päivä se kauan ihailemani hillitty ja tyylikäs nuori nainen.

Casting päivä oli pitkä, mutta suurin osa tapaamistani nuorista naisista oli ihanan symppiksiä. Tuomaristoa, tyttöjä ja koko touhua katsoessani kuitenkin totuus iski silmille. Ei helvetti. Jotkut itkivät, jotkut melkein pyörtyivät. Liikaa irtoripsiä, hiuspidennyksiä, viiden tuuman mittaisia tekokynsiä, itseruskettavaa… Minä kun olin tullut perinteisessä elovenalookissa, pelkkä ripsari, huulikiilto ja hiukset luonnonkiharalla. Ainiin, ja numeroksi olin saanut tietenkin 13.

Pääsin nopeasti tuomariston eteen, jossa istuivat mm. Shirley Karvinen, Sara Chafak, Teuvo Loman ja Nadi Hammouda. Tein pikaiset catwalkit, selvisin puheestani (muistin joka sanan) ja hymyilin. Minulta kysyttiin vain, että kuinka sitoutunut olisin treenaamaan kesän. Jotain myöntävää sain suustani, mutten ehkä tarpeeksi vakuuttavasti. Kiitos ja hei. Siinäkö se oli? Muilta oltiin kysytty unelmista, harrastuksista yms.

En päässyt jatkoon ja se oli helpotus. Olisin joutunut pudottamaan kesällä 10 kiloa, joka on aika cova tavoite. Ystäväni tokaisi siihen heti castingin jälkeen, ettei tommoinen laihduttaminen sovi meidän kesäsuunnitelmiin, kun tarkoitus on viettää enemmän aikaa Mattolaiturilla kuin kotona tai kuntosalilla. Suurella todennäköisyydellä olisin saanut taas jonkin sortin syömishäiriön takaisin ja olisin ollut todella stressissä minä kuvani kanssa.

Ehkä kuitenkin kaikista helpottunein oli äiti. Hän oli ollut ihan kauhusta ja pelosta sekaisin pari päivää ja sanoi, että seuraavan kerran saan häntä näin koetella, kun synnytän. Mutta hei, onneksi mulla on tämä leveä lantio, niin ei se synnyttäminen niin vaikeaa voi olla. Tai ehkä yllätän vielä ensi vuonna 10 kiloa laihempana.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: